Palokuntaharrastuksen merkitys
Tähän postaukseen olen kerännyt muutamilta vapaapalokuntaa harrastavilta/harrastaneilta ajatuksia ja mielipiteitä liittyen kysymykseen ”Mitä palokunta merkitsee juuri sinulle?” Vastaukset on koostettuna alapuolella nimettöminä.
”No ennen kaikkea yhteisöllisyyttä ja elämäntapaa. Aika ajoin jopa toimii voimavarana, mut on hetkiä kun tilanne on päinvastoin. Yhdessä tekemistä ja itsensä kehittämistä. Loppujen lopuksi taidetaan kaikki olla yhtä suurta perhettä ❤”
”Palokunta harrastuksena merkkaa mulle useita juttuja eri kantilta. Siellä voin olla oma itseni ja tiedän et aina kun meen sinne ihmiset tervehtii ja kysyy kuulumisia. Se on paikka jossa saan opetella uusia asioita ja harjoitella säännöllisesti sellasia juttuja joita ei missään muualla tulis tehtyä. Vaikka se on vain harrastus on siinä toinenkin puoli; ne kaikki ihmiskohtaamiset ja ihmisten ilot ja surut joita näkee kun pääsee auttamaan. Elvytyksestä talon palamiseen ja synnytykseen, kirjo on aika valtava. Tavallaan se on myös henkisesti aika rankkaa välillä, mut just se porukka joka on hitsaantunut mun ympärille on se joka kannattelee. Se on myös se porukka joka kannattelis mua, vaikka mun koko elämä kaatuis ja se porukka joista tiedän et lähes jokaiselle voisin soittaa koska vaan jos tarvitsisin apua. Vaikka ikäryhmä on varsin laaja tällaisessa harrastuksessa, on se jopa rikkaus ja se näin miehistön yhtenä nuorimpana on varmasti se joka myös kasvattaa. Siellä saa vastuuta ja on myös otettava vastuuta asioista.
Lisäks siinä rinnalla kaikki muu vapaaehtoinen hyväntekeväisyys sekä lapsille/nuorille järjestettävä ohjelma, harjoitukset ja leirit on myös tärkeitä ja merkitsee paljon työtä, mutta myös siitä saa todella paljon mm. Iloa ja uusia ystäviä. Palokunta on paikka jossa on ystäviä, siellä voi jakaa ilot ja surut sekä se pitää yllä ainakin mun mielen hyvinvointia. Se on pieni suuri perhe, josta en koskaan halua luopua ❤”
”Palokunnan merkitys on mulle muuttunut viime ja tän vuoden aikana. Ennen kun se oli elämäntapa niin nyt olen huomannut että on elämää palokunnan ulkopuolelle. Se mikä ei ole muuttunut on kaverit. Mun lähes kaikki kaverit on palokuntalaisia. Palokunnat on täynnä ihan huippu tyyppejä ?”
”Hyödyllisten taitojen oppimista, joista voi olla hyötyä ja apua kotona, työpaikalla tai vapaa-ajalla muutoin. Uusia kavereita ja erilaisia yhdessä tehtäviä asioita. Ja onhan sekin melko kova motivaation lähde kun tietää, että olemme koko kylää varten ja pystymme tarjoamaan apua nopeastikin. Ja pääsee tekemään sellaista asioita ja juttuja mitä ei kovin monessa muussa paikassa tai harrastuksessa pääse.”
”Kyllä se on elämäntapa. Siitä on tullu perhe, saa jakaa ilot ja surut. Pääsee kouluttautumaan ja erikoistumaan niin paljon ku ite haluaa.”
”Lapsena palokunta oli tosi tärkeä ja spesiaali juttu, kun pääsin oikeesti mukaan johonkin harrastukseen. Sillon terveys ei antanut periksi aloittaa esimerkiksi fudista ja toisaalta ei sellaiseen juuri ollut edes varaa. Koordinaatiokyvyn puutteellisuuden vuoksi myös tanssiminen jäi vain haaveeksi. Palokunnassa oli hyvä, kun ei ollut liiallista istumista vaan päästiin tekemään harjoitteita ja niitä opetettiin ja harjoiteltiin niin kauan, että ne myös opittiin.
Kouluttajana toimiminen on tuonut mulle myös varmuutta mun omaan ammatti-identiteettiin. 18 vuotta täytettyäni, kouluttajana ja leirillä toimihenkilönä toimiessani minulla oli hyvä mahdollisuus tutkiskella ja tarkastella omaa ammatillista identiteettiäni ja lähteä kehittämään sitä.”
”Aloitin palokuntatoiminnan about 10v ja aloitin kouluttamisen ~15v, elikkäs sellainen 18-19 vuotta hommaa takana josta jo kohta 15 vuotta kouluttamista jos jonkinnäkösille ikäluokille ja ryhmille.
(Kiitos varhaisnuorten, nuorten, ja sit alkusammutus ja tulityökurssien osalta.)
Kyllähän tää on kutsumus työ, elämäntapa ja jossain määrin myös perhe ja koti. JA USKONTO! 😀
Itse havahduin vastikään sellasee jännään hommaan että, itsehän en oikeen välitä korkeista paikoista, mutta täs hommas on vaan jotain taikaa..
Kun mä heitän haalarit päälle oon aika lailla eri ihminen. Jos mun on tarve niin mä kiipeen kyllä sinne korkeelle katolle ilman että sitä ”kammoa” meinais huomata.
Tai jos mun tarvii juosta niin mä kans juoksen, vaikka tajun pois melkeenpä. Tulee itelle mielee sellainen terrierin päättäväisyys. Jotain tehää niin se tehää kunnolla. Eikä keskeytetä vaikka mikä olis.
Nyt tän vuoden leikkiny nuoriso-osastonvarajohtajana osastonjohtajaa ku itse chiiffi ollu ”hieman kiireinen” ja kyllä on tuntunu löytyvän taas iha toisenlaine into ja motivaatio VIELÄ UUDELLEEN tähän touhuun.”
Näiden lisäksi sain parilta pelastusalan ammattilaiselta ylös heidän mietteitään;
”VPK vastaisuus on selvästi vähentynyt vakinaisten piireissä. Nykyisin hyvinkin moni toimijoista on ollut ennen mukana sopimuspalokunnissa ja täten tietävät mitä kyseinen toiminta on.
Mielestäni VPK on harrastuksena hyvä, pääsee auttamaan apua kaipaavia ja tekemään samoja asioita kuin vakinaisetkin. Sopimuspalokunnat ovatkin iso osa laitoksen toimintaa. Yhteistyöllä on suuri merkitys niin pelastustehtävissä kuin turvallisuusviestinnässäkin.”
-LUP työntekijä
”Maakunnissa VPK on usein ensimmäisenä paikalla, eli sopimuspalokunnat ovat oikeasti iso ja merkityksellinen osa auttamisen ketjussa.
Tuntuu, että VPK toiminta on ollut aliarvostettua, vaikka todellisuudessa sillä on iso rooli. Lisäksi jos ala kiinnostaa, vapaapalokuntatoiminta on siihen hyvä väylä.”
-Hätäkeskuspäivystäjä
