Miltä tasa-arvo ja yhdenvertaisuus tuntuvat palokunnan arjessa – oikeasti?

Palokunnissa puhutaan paljon arvoista: turvallisuudesta, luottamuksesta, oikeudenmukaisuudesta ja yhdessä tekemisestä. Mutta miltä nämä asiat tuntuvat arjessa niille, jotka ovat mukana toiminnassa – sekä nuorille että aikuisille?

Helmikuussa 2026 Uudenmaan Pelastusliitto kysyi tätä suoraan palokuntalaisilta. Toteutimme kaksi erillistä, mutta toisiaan täydentävää kyselyä:

• toisen palokuntanuorille
• toisen aikuisille palokuntalaisille (hälytys-, tuki-, järjestö- ja kouluttajatehtävissä toimiville)

Kyselyjen tavoitteena ei ollut etsiä syyllisiä tai nostaa esiin yksittäisiä palokuntia, vaan saada rehellinen tilannekuva siitä,

• miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus toteutuvat arjen toiminnassa
• miten turvalliseksi ja reiluksi toimintakulttuuri koetaan
• ja miten nämä kokemukset vaikuttavat haluun jatkaa mukana palokunnassa.

Vastauksia saatiin yhteensä yli 220 palokuntalaiselta, eri puolilta Uuttamaata ja eri rooleista. Mukana on pitkään toiminnassa olleita konkareita, uusia tulokkaita sekä nuoria, jotka ovat palokuntapolkunsa aivan alussa.

Tulokset yllättivät – ja herättivät ajatuksia

Kyselyjen tulokset piirtävät kiinnostavan ja osin yllättävänkin kuvan palokuntien arjesta.

Nuorten vastauksista välittyy vahva viesti:

palokunta koetaan turvalliseksi, reiluksi ja porukaksi, johon halutaan kuulua myös tulevaisuudessa.

Aikuisten vastauksissa kuva on moniulotteisempi. Moni kokee palokunnan tärkeäksi yhteisöksi ja on sitoutunut toimintaan, mutta samaan aikaan vastauksista nousee esiin kokemuksia:

• epätasaisesta vastuunjaosta
• sisäpiireistä ja arvostuksen puutteesta
• siitä, että epäasiallisiin tilanteisiin puuttuminen ei aina ole johdonmukaista tai että puuttujat jäävät yksin.

Yksi keskeinen kysymys nousi väistämättä esiin: miksi nuorten ja aikuisten kokemukset samasta toimintaympäristöstä eroavat näin selvästi?

Miksi vertailu on tärkeä juuri nyt?

Nuorten erittäin myönteiset tulokset ovat ilahduttavia – ja samalla ne asettavat meille aikuisille tärkeän vastuun.

Nuorten kokemus palokunnasta rakentuu pitkälti siitä toimintakulttuurista, jonka aikuiset luovat ja ylläpitävät. Jos aikuisten puolella koetaan epäoikeudenmukaisuutta, arvostuksen puutetta tai sisäpiirejä, nämä ilmiöt eivät yleensä pysy ikuisesti näkymättöminä myöskään nuorille.

Siksi nuorten ja aikuisten tulosten rinnakkainen tarkastelu ei ole vastakkainasettelua, vaan varhainen varoitus- ja kehittämistyökalu:

• mikä toimii hyvin ja kannattaa säilyttää
• missä on rakenteita tai toimintatapoja, joita on syytä tarkastella uudelleen
• miten varmistamme, että hyvä ja turvallinen toimintakulttuuri kestää myös tulevaisuudessa

Mitä liitteistä löydät?

Tämän jutun liitteenä olevat raportit avaavat tuloksia tarkemmin:

• Nuorten raportti kertoo, millaisena palokuntatoiminta näyttäytyy nuorten silmin.
• Aikuisten raportti pureutuu arjen rakenteisiin, toimintakulttuuriin ja niihin tekijöihin, jotka joko vahvistavat tai heikentävät yhdenvertaisuuden kokemusta.
• Vertailuliite kokoaa olennaisimmat erot ja yhtäläisyydet nuorten ja aikuisten kokemuksista tiiviiseen muotoon.
• Aikuisten sanallinen palaute on myös mukana, nuorilta ei sanallista palautetta juuri tullut

Raportit on kirjoitettu niin, että ne eivät ole vain “luettavaa”, vaan työkaluja: hallituksille, päällystölle, kouluttajille ja kaikille, jotka haluavat kehittää omaa palokuntaansa reilumpaan ja turvallisempaan suuntaan.

Miksi tämä koskee juuri sinua?

Olitpa palokunnassa missä roolissa tahansa, nämä tulokset kertovat jotain myös sinun arjestasi:

• siitä, millaista kulttuuria olet itse rakentamassa
• millaiseen yhteisöön nuoret kasvavat
• ja millaisessa palokunnassa ihmiset haluavat pysyä mukana vielä vuosienkin päästä

Toivomme, että raportit herättävät keskustelua – kahvipöydässä, hallituksessa ja harjoitusten jälkeen. Juuri niissä keskusteluissa tasa-arvo ja yhdenvertaisuus muuttuvat sanoista teoiksi.