Koulutusuudistus ja sen tuomat muutokset
Sopimuspalokunnan koulutusjärjestelmä ennen
Pelastuslain 486/2003 17§ perusteella pelastustoimintaan osallistuneelta sopimushenkilöstöltä ja vapaaehtoisilta vaadittiin riittävä koulutus. Koulutusvaatimuksiin kuuluvien kurssien opetussuunnitelmat vahvisti Pelastusopisto. Valtioneuvoston asetuksen pelastustoimesta 787/2003; 13§ mukaan sammutus- ja pelastustyöhön osallistuvalta henkilöstöltä vaadittiin vähintään sammutustyönkurssi. Savusukellustehtäviin osallistuvilta vaadittiin lisäksi savusukelluskurssin suorittaminen.
Palokunnan päällikön tuli olla suorittanut sopimuspalokunnan päällikkökurssin tai sivutoimisen teollisuuspalopäällikön peruskurssin. Palokunnan päällikön koulutukseksi hyväksyttiin myös pelastusalan oppilaitoksessa suoritettu alipäällystö- tai päällystötutkinto. Pelastusalan oppilaitoksia maassamme on kaksi, Pelastusopisto Kuopiossa ja Pelastuskoulu Helsingissä. Näistä Kuopiossa sijaitseva Pelastusopisto kouluttaa ainoana pelastusalan päällystötutkintoja. Sopimuspalokunnissa muun päällystön ja alipäällystön koulutusvaatimuksena oli vähintään yksikönjohtajakurssi tai pelastusalan ammatillinen tutkinto.
Palokuntaan liittyneen ensimmäinen kurssi oli siis sammutustyönkurssi, jonka jälkeen sai nimityksen nuoremmaksi sammutusmieheksi ja pystyi osallistumaan hälytystehtäviin. Savusukelluskurssin käytyään nimikkeeksi muuttui sammutusmies ja peruskoulutuksen hyväksytysti suorittanut (sammutustyönkurssi, savusukelluskurssi, palokuntien ensiapukurssi ja pelastustyönkurssi, sekä yksi seuraavista: ensivastekurssi, pintapelastuskurssi, vaarallisten aineiden kurssi tai öljyvahingontorjuntakurssi) palokuntalainen sai nimityksen vanhemmaksi sammutusmieheksi (Palo- ja pelastussanasto TSK 33, 2006).
Vanhempi sammutusmies pystyi hakemaan yksikönjohtajakurssille, joka muodostui kouluttamis- ja johtamisopintoihin. Kurssin pituus oli 187 tuntia. Yksikönjohtajakurssin suoritettuaan henkilö pystyi hakemaan Pelastusopiston kaksi viikkoa kestäneelle sopimuspalokunnan päällikkökurssille.
Koulutusuudistus
Nykyisen pelastuslain 379/2011 mukaan pelastustoimintaan osallistuvalta sivutoimiselta sekä sopimuspalokuntaan ja muuhun sopimuksen tehneeseen yhteisöön kuuluvalta henkilöltä vaaditaan Pelastusopiston opetussuunnitelman mukainen koulutus. Henkilöstön koulutusvaatimuksiin ei ole tullut muutoksia, tosin savusukellustehtävä on vaihtunut pelastussukellustehtävään.
Tammikuun alussa 2019 Pelastusopisto sai vastuun pelastustoimen sopimushenkilöstön koulutusjärjestelmästä, jolloin siirtymäkaudesta sovittiin SPEK:in kanssa. Siirtymäkausi oli vuoteen 2022 asti. Vetovastuu oli siis aikaisemmin Suomen Pelastusalan Keskusjärjestöllä, joka rakensi kurssit ja kurssimateriaalit sekä vastasi kurssinjohtajien koulutuksesta.
”Pelastusopiston uutena tehtävänä on 1.1.2019 jälkeen vastata pelastustoimintaan osallistuvan
sivutoimisen henkilöstön sekä pelastuslain (379/2011) 2 a §:n 1 momentin 5 kohdassa
tarkoitetun sopimuspalokunnan ja muun sopimuksen tehneen yhteisön henkilöstön
opetussuunnitelman valmistelusta, ylläpidosta ja kehittämisestä, kouluttajakoulutuksesta, kouluttajarekisterin ylläpidosta sekä opetusmateriaalin tuottamisesta.” (Savolainen, 2021.)
Pelastusopisto lähti hiljalleen kiihtyvää vauhtia kehittämään kursseja ja kurssien sisältöä sekä tuottamaan koulutusmateriaalia. Pelastusopisto lähti kehittämään myös kouluttajien osaamista, jolla varmistetaan, että vastaavilla kouluttajilla on pedagogiset sekä valmiudet järjestää kursseja ja opettaa/kouluttaa kursseilla. Kurssien oppimisalustaksi Pelastusopisto valitsi Moodlen, jossa nyt toimii virtuaalinen oppimisympäristö Koulumaali. Hyvä pedagogiikka on ensisijaista, välineet ja oppilaiden yhteisöllinen toiminta toimivat mahdollistajana oivaltavalle oppimiselle (Lonka, 2015).
Pelastusopisto on jakanut 14.2.2022 hyväksytyssä sopimushenkilöstön opetussuunnitelmassa sopimushenkilöstön pelastustoimintakoulutuksen perus- ja erikoisosaamiseen. Perusosaamiseen kuuluvat pelastustoiminnan peruskurssi (3 op), ensiapukurssi (1 op), tieliikennepelastamisen kurssi (1 op), ensivastekurssi (2 op) ja hälytysajoneuvon kuljettamisen riskienhallinta – kuljettajakurssi (0,5 op). Erikoisosaamiseen kuuluvat savusukelluskurssi (2 op), PVAT-1 eli putoamisvaarallisella alueella työskentelyn 1 kurssi (1 op), pintapelastuskurssi (1 op) ja ryhmänjohtajakurssi (5 op). Nämä kurssit järjestetään alueellisesti eli alueellamme UPL:n toimesta. Pelastusopistolla on valmisteilla sammutustekniikan kurssi, CBRNE-tukitoiminnot -kurssi sekä kemikaalisukelluskurssi. Yksi opintopiste vastaa keskimäärin kurssilaisen 27 tunnin työpanosta.
Pelastusopisto järjestää vastaavan kouluttajan pedagogisen koulutuksen (1 op) sekä vastaavan kouluttajan kurssikohtaiset seminaarit. Myös sivutoimisen teollisuuspalopäällikön peruskurssi (6 op) ja sopimuspalokunnan päällikkökurssi (4 op) järjestetään Pelastusopiston toimesta.
Uusi Pelastusopiston opetussuunnitelma löytyy pelastusopiston sivuilta: https://www.pelastusopisto.fi/wp-content/uploads/OPS_Sopimushenkilosto_2022-nettisivuille.pdf
Täydennyskoulutus
UPL:n toimesta järjestetään myös useita muita alueellisia kursseja täydennyskursseina. Näistä itselle ovat tuttuja viestiliikennekurssi, eläinten pelastamisen kurssi sekä pelastustoiminnan johtamisen kurssi. Toivottavasti uutena aluevaltauksena saadaan järjestää sopimuspalokuntien UAS-kurssi (dronet) ja kouluttajakurssi, jos sitä vielä ei ole järjestetty. Koko lista palokuntien täydennyskoulutussuunnitelmasta löytyy UPL:n sivuilta: https://upl.fi/palokuntakoulutus/palokuntien-taydennyskoulutus/
Miten koen uudistuksen ryhmänjohtajakurssin osalta
Koulutusuudistus on mielestäni tervetullut. Olen itse toiminut kouluttajana useilla eri kursseilla. Esimerkiksi yksikönjohtajakurssin muutos ryhmänjohtajakurssiksi on ollut iso askel parempaan suuntaan. Kurssilta jäi pois kouluttamisopinnot, jotka ovat kuitenkin tärkeitä palokuntien sisäisen koulutuksen kannalta ja toivonkin erillisen kouluttajakurssin toteutuvan. Ryhmänjohtajakurssi on edelleen kaksi osainen ja osiot ovat pelastusryhmän johtamisen perusteet (2 op) sekä pelastusryhmän johtaminen eri onnettomuustyypeissä (3 op). Opetussuunnitelmassa on hyvin määritelty osaamistavoitteet, kurssin sisältö, oppimismenetelmät, oppimateriaali sekä kirjallisuus sekä osaamisen arviointi. Osaamistavoitteiden saavuttaminen todennetaan OKA2 (osaamisen kartoitus 2) tason mukaisesti. Kurssin sisältö toki saattaa elää ja muotoutua vielä. Kautta linjan koen koulutusuudistuksen menevän oikeaan suuntaan. Jokainen matka alkaa ensimmäisestä askeleesta.
Covid-19 ja koulutus
Palokuntakoulutus on perinteisesti ollut taitojen opettamista, missä taitoja opetetaan lähiopetuksessa. Taitojen perustalla olevat teoriat opetettiin myös lähiopetuksessa. Sitten tuli Covid-19. Vuonna 2019 joulukuussa alkanut pandemia muutti maailmaa, luultavasti pysyvästi. Maaliskuussa vuonna 2020 Covid-19 eli korona keskeytti lähes kaiken palokuntakoulutuksen, koska ihmisten välisiä kontakteja ja kokoontumisia rajoitettiin voimakkaasti.
Koronan takia palokuntien viikkoharjoitukset keskeytyivät ja alueelliset sekä valtakunnalliset kurssit peruuntuivat. Koska sopimuspalokunnat ovat pelastustoimessa erittäin tärkeitä, jotain piti keksiä. Miten ylläpitää palokuntalaisten motivaatiota ja miten saada koulutukset pyörimään. Johannan kanssa saimme idean viedä ryhmänjohtajakurssin verkkoon. Pienen tuumailun jälkeen saatiin kasaan konsepti, joka täytti Pelastusopiston opetussuunnitelman silloiset vaatimukset ja ylikin. Oppimisessa ja opettamisessa hyödynnettiin Moodlea, Teamsia sekä lähiopetusta. Samalla konseptilla järjestettiin myös viestiliikennekurssi sekä pelastustoiminnan johtamisen kurssi.
Lähiopetuksen osalta ensimmäinen koronan aikana järjestetty ryhmänjohtajakurssi venyi luvattoman pitkäksi kokoontumisrajoitusten takia. Ongelmaksi muodostui ”loppusota” eli kaksi päiväinen käytännön harjoittelu oikeassa ympäristössä, tyypillisten pelastustehtävien parissa, osana pelastusjoukkuetta sekä pelastusryhmänä. ”Loppusodassa” kurssilaiset soveltavat oppimiaan taitoja pelastustoimintaharjoituksissa, mikä on toiseksi paras oppimistilanne. Parhaiten oppii oikeassa pelastustoiminnassa ja kolmantena oppimisessa tulee simuloidut harjoitukset. Lopulta rajoitukset heltyivät ja lähiopetus saatiin vietyä läpi käyttäen henkilökohtaisia suojaimia sekä pitämällä ryhmät samoina, turvallisuutta vaarantamatta. Toinen Covidin aikainen ryhmänjohtajakurssi saatiin vietyä läpi sujuvammin, ensimmäisen kurssin kompastuskivet väistellen. Kurssi alkoi ja loppui ajallaan. Nyt on menossa kolmas kurssi, jonka ensimmäinen osio vietiin läpi etäkoulutuksena ja toinen osio tullaan toteuttamaan monimuoto-opiskeluna. Miksi näin?
Koronan alkaessa TEAMS sai runsaasti uusia käyttäjiä ja serverit kaatuivat. Verkkoja parannettiin ja TEAMSiin tuli uusia ominaisuuksia viikoittain jollei päivittäin. TEAMS kehittyi hyväksi opetusalustaksi, mutta jotain puuttui. TEAMSin hyvä puoli on se, että pitkiltä turhilta siirtymisiltä vältytään. Ryhmänjohtajakurssi on tarkoitettu koko Uudenmaan alueelle ja kurssilaisia on usean eri pelastuslaitoksen alueelta, Hangosta Hyvinkään kautta Lapinjärvelle Helsinkiä unohtamatta. Esimerkiksi arki-iltana 4-5 oppitunnin takia kurssilaiset voivat ajaa 3-4 tuntia kurssipaikalle (edestakainen matka), jolloin kurssilaisten aikaa säästyy. Toisaalta yhteisöllisyyttä ei muodostu ja kurssi jää ”kasvottomaksi”. Riittävää verkottumista ja sosiaalista oppimista ei tapahdu yhtä paljon kuin lähiopetuksessa. Pienryhmätoitä voidaan tehdä Teamsin ryhmätyötiloissa, mutta tällöinkin vuorovaikutus on osittain kasvotonta. Etäopetuksessa on omat hyvät ja huonot puolet. Missä on hyvä balanssi?
TEAMSilla opettaessa kouluttaja ei näe ymmärsikö kurssilainen opetettavan asian vai ei, kun taas lähiopetuksessa kouluttaja voi aistia kurssilaisen ilmeistä ja kehonkielestä menikö oppi perille. Opetus verkossa mahdollistaa osallistumisen oppitunneille ulkomaan työmatkalta tai Lapin hiihtoreissulta, mutta se mahdollistaa myös osallistumisen oppitunnille samalla tekemällä jotain muuta, jolloin keskittyminen opeteltavaan asiaan herpaantuu ja oppiminen ei ole niin tehokasta kuin se voisi olla. Ryhmätöiden tekeminen samalla kun ajaa autoa ei varmaankaan ole tehokasta ja turvallista, eikä reilua muita ryhmään kuuluvia kohtaan. Toki aikuisilla ihmisillä on pakollisia menoja, joka on ymmärrettävää. Lisäksi lähiopetuksessa voi käyttää useampia osallistavia opetusmenetelmiä kuin verkossa, toki verkossakin voidaan osallistaa oppijoita.
Opetusmenetelmät ja oppijat
Opetusmenetelmiä on joka lähtöön ja vastaavasti oppijoita on moneen lähtöön. Yksi oppii lukemalla, toinen kuuntelemalla, kolmas näkemällä, neljäs kirjoittamalla jne. Pelastustoiminnan johtaminen on kuitenkin taito, mikä opitaan tekemällä. Teoria on oppimisen kivijalka, jonka päälle aletaan opettelemaan taitoa. Opittua teoriaa sovelletaan taitoja opeteltaessa ja opitaan uutta jo opitun päälle. Nykyisin hyvin suosittu opetusmuoto on ongelmakeskeinen oppiminen (PBL, Problem Based Learning), joka on aktiivisen oppimisen menetelmä. PBL sopii mielestäni erittäin hyvin pelastustoiminnan johtamisen opettamiseen. Loppuvaiheessa koulutusta oppijan pitää ratkaista pelastustoiminnan ongelma (onnettomuustilanne) käytettävissä olevalla kalustolla, henkilöstöllä ja henkilöstön osaamisella sekä loogisella ajattelukyvyllä. Ryhmänjohtajan pitää muodostaa tilannekuva, tulla tilannetietoiseksi, priorisoida tehtävät, tehdä päätös, käskyttää, valvoa ja muodostaa uusi tilannekuva jatkuvan tiedustelun avulla.
Jukka Ekholm
Palomestari/-tarkastaja
Länsi-Uudenmaan pelastuslaitos
