Elämyksellistä turvallisuusviestintää: Palon jälkeisen huoneen projekti Riihimäellä

Uudenlaista turvallisuusviestintää – mistä kaikki alkoi?

Turvallisuusviestintä on perinteisesti perustunut esitteisiin ja ohjeisiin, mutta Riihimäen VPK:ssa haluttiin kokeilla jotain aivan uutta. Palokunnan kasvatuspäällikkö Merja Ahokkaalle tuli ajatus palon jälkeisen huoneen rakentamisesta, samalla myös tuotaisiin esiin paloturvallisuuden merkitys konkreettisesti ja elämyksellisesti esiin – ei vain kertomalla, vaan myös näyttämällä ja kuulemalla. Ideointiin lähti mukaan alusta saakka Joni Ahokas, myös Riihimäen VPK:sta. Huone toteutettiin Päivä Paloasemalla -tapahtumaan 22.11.2025.

Yhteistyöllä ideasta toteutukseen

Projektin toteutus vaati monenlaista osaamista ja yhteistyötä. Suvi Huovinen, Hyrian sisustusalan opettaja, innostui tästä ainutlaatuisesta projektista, ja mukaan saatiin Hyrian sisustuslinjan opiskelijat, Olivia Ylilehto ja Aino Nokikuru, jotka suunnittelivat ja rakensivat huoneen. Materiaalit, kuten kipsilevyt saatiin lahjoituksina K-Raudasta, palokunnan jäsenet auttoivat kalusteiden ja rekvisiitan hankinnassa. Seinät ja esineet maalattiin ja noettiin palaneen näköisiksi – mitään ei kuitenkaan poltettu oikeasti, jotta vältettiin haitalliset hiukkaset. Palokunnan jäsenet toivat kotoaan ylijäämätapetteja seiniin, ja seinillä olevat tekstipaperit uitettiin kahvissa, jossa niihin saatiin palaneen näköiset reunat. ERS Kelapalautus lainasi kaapelikeloja rekvisiitaksi ja HRV-Palvelulta saatiin kuormalavoja lainaan, mistä tehtiin sohvakalusto.

Äänimaailman toteutti Joni Ahokas, ja Kanta-Hämeen pelastuslaitoksen paloinsinööri Kari Ylöseltä saatiin vinkkejä savurajojen ja palaneiden esineiden mallintamiseen. Projekti oli opiskelijoille ainutlaatuinen oppimiskokemus, ja yhteistyö sujui innostuneesti.

Vaikuttava kokemus kaikenikäisille

Alkuun tila suunniteltiin aikuisille, mutta pian huomattiin, että myös lapset kokivat sen vaikuttavana. Lapset hiljentyivät tilassa ja pohtivat paloturvallisuutta – moni totesi, ettei enää leiki kynttilöillä kotona. Huoneeseen otettiin vain muutama henkilö kerrallaan, jotta tunnelma välittyi kävijöille kokonaisvaltaisempana. Tarinalliset tekstit ja visuaalinen toteutus herättivät keskustelua ja ajatuksia sekä lapsissa että aikuisissa. Palautteen perusteella projekti oli huomattavasti tehokkaampi tapa välittää turvallisuusviestintää, kuin perinteiset menetelmät.

Kustannustehokkuutta ja yhteisöllisyyttä

Projektin kustannukset pysyivät maltillisina, sillä suuri osa materiaaleista saatiin lahjoituksina ja talkootyönä. Kaupungilta saatiin avustusta, mutta suurin osa työstä tehtiin omilla resursseilla ja yhteisön tuella. Tämä osoittaa, että vaikuttavia projekteja voi toteuttaa pienellä budjetilla, kun yhteisö on mukana. Työtuntien määrää ei tässä projektissa laskettu, mutta niitä oli paljon!

Opit ja jatkoajatukset

Projekti oli kertaluonteinen, mutta jatkossa vastaavaa tilaa voisi hyödyntää laajemmin esimerkiksi nuorten harjoituksissa tai muille ryhmille. Kokonaisuudessaan projekti sai paljon kiitosta ja osoitti, että visuaalinen ja elämyksellinen viestintä on vaikuttavaa. Tärkein oppi oli, että rohkea kokeilu ja yhteistyö tuottavat tulosta – ja että turvallisuusviesti menee perille, kun se koskettaa.

Tulipalon jälkeinen olo – mistä saa apua?

Tulipalo ei vie vain tavaroita – se voi viedä kodin, muistot ja turvallisuuden tunteen. Palon jälkeen moni kokee surua, epätoivoa ja turvattomuutta. Näitä tunteita ei voi lavastaa, eikä niiden painoa voi täysin ymmärtää ennen kuin on itse kokenut menetyksen. On tärkeää muistaa, että apua on saatavilla: pelastuslaitos, kriisipalvelut ja esimerkiksi seurakunnan keskusteluapu tarjoavat tukea sekä käytännön asioissa että henkisessä jaksamisessa. Älä jää yksin – apua saa ja sitä kannattaa pyytää.

Kuvat ja video: Merja Ahokas ja Joni Ahokas, Teksti: Merja Ahokas ja Sari Tuuri