Uudenmaan Pelastusliitto tukee ja kannustaa alueen palokuntia osallistumaan kansainvälisesti kilpailtaviin CTIF-kilpailuihin.
Ai siis mitkä CTIF-kilpailut? Näiden sivujen tarkoituksena on vastata tähän kysymykseen ja koostaa tietoja monenlaiseen tiedonnälkään, kaikkeen mahdolliseen mikä liittyy CTIF-kilpailutoimintaan. Ensisijaisena tarkoituksena on kuitenkin avata mistä kilpailuissa on kyse, miten pääset mukaan ja miten UPL tukee toimintaa (sinua/palokuntaasi). Toiminnan käynnistämistä on ollut rahoittamassa LähiTapiola ja Markku H Aarnion säätiö, kiitämme tuesta ja luottamuksesta hyvän asian puolesta. Sivuille koostetaan lisätietoja sitä mukaan kun ehditään ja siinä järjestyksessä kuin niitä toivotaan.
Esittelemme sivuilla vapaaehtoisille palokunnille tarkoitettua aikuisten kansainvälistä (ent. perinteistä) palokuntakilpailua, jossa naisille ja yli 30-vuotiaillekin omat sarjat. Lisäksi tällä hetkellä Suomessakin kiihtyvää kiinnostusta on saanut nuorten kilpailut, jotka kansainvälisesti aikuisista poiketen järjestetään joka toinen vuosi. Sivut on omistettu näille lajeille ja juuri sinua ja palokuntaasi varten.
CTIF (Comité technique international de prévention et d´extinction du Feu)
CTIF on 40 jäsenmaan kansainvälinen asiantuntija- ja informaatioverkosto, jossa myös Suomi on vahvasti mukana ja mm. Taina Hanhikoski on toiminut CTIF:n varapuheenjohtajana vuodesta 2020 ja jatkaa toisella kaudellaan ainakin vuoteen 2028 asti. Näillä sivuilla pureudutaan kuitenkin vain CTIF:n alaisuudessa toimivaan kilpailutoimintaan ja vain niiden lajien osalta kuin Suomessa kilpailuja järjestetään – eri kilpailulajejahan on muitakin, myös ammattipelastajille.
Jopa palokuntapiireissä CTIF-kilpailujen tunnettuus Suomessa on yleisesti ottaen vähäistä. Ei vähiten siksi, että käytettävä kilpailukalusto pohjautuu Keski-Euroopassa käytettävään palokalustoon eikä suomalaiseen. Eikä aloittaminen pelkästään sääntökirjaa tulkitsemalla ole helppoa, se vaatii lajiin harjaantumattomilta syventymistä ja paljon kärsivällisyyttä. UPL tunnistaa nämä aloittamisen ongelmat ja käynnisti hankkeen, jossa taklataan kaikki tekniset haasteet, jotta kaikkien on halutessaan mahdollisuus tutustua ja aloittaa lajin parissa. Lajin, joka yhdistää palokuntalaisia Euroopan alueella jopa kymmeniätuhansia. Ja kun kilpailuista yleisestikin puhutaan palokuntalaisten olympialaisina, niin se avaa asiaan vihkiytymättömällekin perspektiiviä miten arvostettuja, kilpailtuja ja järjestettyjä viikon kestävät tapahtumat ovat.
Alta löydät valikot, joiden kautta voit tutustua aiheittain tarkemmin lajiin ja toimintaan. Jollet löydä juuri sinua kiinnostavaa tietoa, se luultavimmin on tuloillaan, mutta nopeammin saat lisätietoa olemalla suoraan yhteydessä marko.aalo@gmail.com tai p. 050 300 4492.
Niin nuorten kuin aikuistenkin kilpailut järjestetään yleisurheilustadioneilla ja kilpailusuoritus on kaksiosainen; nurmella kilpaillaan kalustosuorituksesta ja radalla viestistä.
Joukkueet koostuvat kymmenestä kilpailijasta, joista yksi nimetään varalle. Kalustosuorituksena aikuisissa tehdään imu- ja paineselvitys kuivana eli ilman vettä. Nuorilla kalustorata on erilainen ja sovitettu paremmin nuorille sopivaksi, sillä nuorten ikärajana on 10-16 vuotta. Kalustorata testaa joukkueen ja yksilön taitoja useilla eri tavoilla ja jokaisella kilpailijalla on joukkueessa tietty oma tehtävä, jota säännöt ohjaavat ja määrittelevät. Viestiradoilla osa kilpailijoista suorittaa esteen tai ylimääräisen tehtävän, se juostaan yleisurheilukentän rataosuudella ja kokonaispituus on täysi kierros eli 400 metriä. Kalustoradalla ja esteviestiradalla käytetty yhteisaika ja suorituspuhtaus ratkaisee sijoitukset.
Vuosittain järjestetään kansalliset kisat eli ns. SM-kisat ja maiden parhaat pääsevät mittelemään kansainvälisissä palokuntakilpailuissa joka neljäs vuosi ja nuoret joka toinen vuosi. Viimeksi aikuiset kilpailivat Sloveniassa Celjessä 2022 ja nuoret Italian Trentinossa Borgo Valsuganassa 2024.
Seuraavat kansainväliset kisat nuorille järjestetään Tsekeissä 13.-19.7.2026 ja aikuisille Itävallan Eisenstadtissa 23. – 26.7.2026.
Perehdytykset nuorten kilpailuihin aloitettiin maaliskuussa kahdella infolla. Myös käytännön harjoituksia on järjestetty keskitetysti ja erikseen osastojen pyynnöstä. Aikuisten käytännön perehdytyksiä järjestetään sunnuntaisin Länsi-Helsingin sopimuspalokunnan tiloissa, Metsälässä, Krämertintie 8.
Aloitimme nuorten osalta valmentajien perehdytyksillä. Valmentajaksi voi lähteä 16-vuotta täyttänyt palokuntalainen, jolla on mielellään jo kokemusta kouluttamisesta. Itse kilpailuun ja sen valmentamiseen annetaan jokaiselle hyvä perehdytys, ja apua saa aina muilta kouluttajilta.
Tarkoitus on järjestää jatkossakin kaikille kiinnostuneille nuorten joukkueen kouluttajille erillinen tietoisku kilpailuista ja käytännön opastusta miten harjoituksia voidaan järjestää vaikka osana osaston viikkoharjoituksia. Valmentajien perehdytysten tavoitteena on antaa riittävät pohjat itsenäiseen valmennuksen omien joukkueiden kanssa. Perehdytystä suunnitellaan ja räätälöidään tarpeiden mukaan, joten jos sinulla on toiveita, ole vain rohkeasti yhteydessä.
Mikäli löytyy kiinnostuneita liittymään nuorten kilpailujen tuomaritoimintaan, niin perehdytyksissä käydään läpi myös hiukan sääntöjä – toki ensisijaisesti joukkueiden näkökulmasta.
Perehdytysten alustava aikataulu:
| Nuorten kilpailuihin tutustuminen (käytäntö) | Huhtikuu |
| Aikuisten kilpailuihin tutustuminen (käytäntö) | Huhtikuu |
| Avoimet harjoitukset kaikille kiinnostuneille | Sunnuntaina 8.6. Silkkiniityn kenttä, Espoo |
| SM-kilpailut, joukkueiden karsinnat kansainvälisiin kilpailuihin | 6.9.2025, Naantali |
Kouluttajat huomio!
Tavoitteena on saada laji mahdollisimman monen nuoren tietoisuuteen ja mahdollistaa harrastamisen arvostetun palokuntaurheilun parissa. Voit osallistua valmennusperehdytykseen vaikka sinulla ei tällä hetkellä olisikaan omaa joukkuetta tai edes tiedusteltu osallistumiskiinnostusta. Tule tutustumaan ja arvioi vasta sen jälkeen voisiko oman palokuntasi nuoriso-osastosta löytyä innokkaita kilpailijoita. Tietoiskun jälkeen saat myös paremman käsityksen koko lajista.
Nuorten perehdytysohjelmassa annetaan myös mahdollisuus kiinnostuneille nuorille liittyä yhteisharjoituksiin, vaikka omasta palokunnastasi ei juuri nyt löytyisi edes omaa valmentajaa/kouluttajaa. Kannustakaa mukaan myös tyttöjä! Tytöille on oma kilpasarja, jossa joukkueita on ollut toistaiseksi hyvin vähän ts. karsinnoista voi helpommin suoriutua voittajana ja lunastaa siten kisaliput edustuspaikka kansainvälisiin kilpailuihin.
Aikuiset
Perehdytykset toteutetaan käytännön harjoitteluiden kautta. Aikuisten kalustosuorituksessa selvästi teknisin osa on imuselvitys, johon osallistuu 5 joukkueen jäsentä ja pääpaino etenkin talvikaudella on siinä. Myös paineselvitystä harjoitellaan. Perehdytyksiin osallistuu Nummelan VPK:n joukkueen kokeneita jäseniä, jotka mallisuoritusten myötä ja sopivasti kokoonpanoja vaihdellen johdattavat uudet sisään suoritukseen. Näin jo täysin kokemattomatkin kilpailijat saavat hyvin nopeasti tuntuman omaan suoritukseensa. Kokemuksen osoittamana, noin parin harjoitusillan jälkeen jokainen pystyy jo suoriutumaan tehtävästään ilman ohjausta.
Perehdytykset tullaan järjestämään ainakin alkuun kerran viikossa ja siihen kannattaa varata noin pari tuntia. Alun perehdytysten jälkeen katsotaan tarpeen mukaan miten edetään, etenkin jos jonkun aikatauluihin harjoitusaika ei ole sopinut. Perehdytystä suunnitellaan ja räätälöidään tarpeiden mukaan, joten jos sinulla on toiveita, ole vain rohkeasti yhteydessä, ihan varmasti asiat saadaan järjestymään.
Huom! Voit osallistua perehdytysiltoina harjoituksiin, vaikka omasta palokunnastasi ei olisi muita mukaan tulossa. Ensitavoitteena onkin saada osallistujia mukaan riittävästi, jotta suorituksiin ja eri tehtäviin saadaan ajettua uusia kilpailijoita sisään. Pyrkimyksenä lopulta on, että kaikki kiinnostuneet saisivat mahdollisuuden päästä mukaan toimintaan. Aikuisissa pääsy kansainvälisiin kisoihin on ollut perinteisesti helppoa, sillä maakiintiöt mahdollistavat suhteellisesti selvästi useamman joukkueen nimeämisen kisoihin.
Yleisestikin Suomessa joukkueet panostavat lajiin eri intensiteetillä ja kilpailla voi eri sarjoissa ja tasolla. Esimerkiksi yli 30-vuotiaille on oma sarjansakin, joten keski-iän ohittuminen ei ole mikään syy olla tutustumatta ja osallistumatta, vasta yli 65 vuotiaat eivät saa enää lisäikähyvityspisteitä, mutta hekin saavat sen maksimihyvityspisteet. Myös naisia kannustetaan mukaan, heidän ei tarvitse välttämättä edes osallistua naisjoukkueessa, vaan naisilla on mahdollisuus edustaa myös sekajoukkueissa, ja se onkin hyvin yleistä. Yhtälailla, naisillekin on yli 30-vuotiaille oma sarja, jossa itse asiassa koskaan aikaisemmin Suomesta ei ole joukkuetta ollut. Olisikohan nyt sen aika?
Lisätietoja saa aina kysyä, yhteystiedot löytyvät sivun alkuteksteistä.
Kilpailut koostuvat kahdesta osasta; sammutusoperaatiosta ja estejuoksuviestistä. Suoritusaika ja suorituspuhtaus ratkaisevat sijoitukset. Tässä esitetään suoritukset hyvin lyhyesti yrittäen antaa lukijalle yleiskäsitys kilpailuista. Löydät erikseen tarkemman kilpailijakohtaisen tehtäväkuvauksen, siinä pureudutaan jo yksilöihin. Lajiin tutustuminen kannattaa aloittaa näistä. Jos tiedonjano ei kuitenkaan vieläkään taltu, sitten olet päässyt vaiheeseen, että on jo aika avata sääntökirja.
Sammutusoperaatio – kalustorata
Kalustoradalla tehdään sammutusoperaationa ns. perusselvitys kuivana (imu- ja paineselvitys). Lähtökäsky kuvannee useimmille palokuntalaiselle millaisesta sammutusoperaatiosta on kyse: ”Palokohde suoraan edessä, vedenottopaikkana puro, jakoliitin 2:n B-letkun päähän, hyökkäyspari selvittää pääjohdon, josta kaksi työjohtoa, kummassakin 2 C-letkua, 1. ja 2. suihkuputki”. Lähtökäsky annetaan nykyisin yhteisesti kaiuttimista, mutta sen puuttuessa, käskyn antaa joukkueenjohtaja ja antaa luvan suoritukseen pilliin vihellyksellä.
Selvitys tai suoritus alkaa konemiehen käskystä. Hyökkäyspari suorittaa ensin pääjohdon jakoliittimelle ja sen jälkeen ensimmäisen työjohtoselvityksen (käskyssä: 1. suihkuputki).
Samanaikaisesti konemies johtaa imuselvitystä, johon osallistuu vesi- ja letkupari. He yhdessä (5 kilpailijaa) liittävät ensin neljä imuletkua, varmistavat sen köydellä ja liittävät moottoriruiskuun, jonka jälkeen vesipari suorittaa toisen työjohtoselvityksen.
Suoritusajan käynnistää päätuomari ja sen päättää jakoliitintä operoiva joukkueen letkumies sen jälkeen, kun molemmat työjohtoselvitykset on suoritettu.
Suorituksen jälkeen tuomarit (5) kirjaavat virheet ja vahvistetaan aika. Virheestä tai väärästä toiminnasta annetaan aikasakkoja 5- 20 sekuntia, riippuen sääntörikkomuksen vakavuudesta. Esimerkiksi jos vedenjakelussa olisi katkos liittimen jäädessä auki, se tulkitaan vakavimpana rikkeenä ja siitä annetaan 20 s. aikasakko. Se on ikuisuus kilpailussa, sillä maailman nopeimmat joukkueet suorittavat koko selvityksen noin 30 sekunnissa ja naisetkin vain hitusen sen päälle.
Estejuoksuviesti – viestirata
Viestiin osallistuu yhdeksästä suoritukseen osallistuvasta vain kahdeksan. Jokaisen viestiosuus on 50 metriä (yht. 400 m), joista kolmelle on eritystehtävä; niistä ensimmäinen selvittää kuusimetrisen puomin juoksemalla, toinen 1,5 metriä korkean seinäesteen ja kolmas 8 m pitkän ryömintätunnelin tai todellisuudessa putken läpi syöksytään. Muut juoksevat sileän osuuden, naisten kilpailuissa seinäeste on korvattu toisella puomilla. Vaihtokapulana käytetään kilpailusuihkuputkea.
Suorituksen jälkeen tuomarit näyttävät virheet ja aika vahvistetaan. Virheestä tai väärästä toiminnasta annetaan aikasakkoja. Ajat lasketaan yhteen ja B-sarjassa lopputuloksissa huomioidaan joukkueen kokonaisiän mukaan ikähyvityspisteet.
Kilpasarjat
Kilpasarjat jaetaan A- ja B-sarjaan, naisille on omat sarjat, kilpailumuoto on kaikille samat. Joukkue koostuu 10 kilpailijasta, joista yksi nimetään varalle. Aikuisissa alaikäraja määräytyy kansallisen palokuntaliiton sääntöjen mukaisesti, sääntöjen mukaan alin osallistumisikä on kuitenkin 16-vuotta (kilpailuvuonna).
● A-sarja: Joukkue kilpailee tässä sarjassa, jos joukkueessa on yksikin alle 30-vuotias. Sarjassa ei lasketa joukkueelle ikähyvityspisteitä. Joukkue voi koostua naisista ja miehistä, naisten sarjaan voivat osallistua vain naiset.
● B-sarja: Koko joukkue koostuu 30 vuotta täyttäneistä tai sitä vanhemmista kilpailijoista. Pisteytyksissä sovelletaan ikähyvityspisteitä, kuitenkin niin, että yli 65-vuotiaat lasketaan 65-vuoden ikäisiksi. Mutta mitä iäkkäämpi joukkueen kokonaisikä on, sen enemmän he saavat hyvityspisteitä joka pistelaskussa luetaan sekunteina.
Esteratakilpailu – kalustorata
Nuorille on rakennettu esterata, jonka kaikki suorittavat, ja sen lisäksi on ryhmäkohtaiset tehtävät. Joukkueen kokoonpanon voi katsoa jaettavaksi kolmeen johtuen ryhmäkohtaisista tehtävistä eli tehtävä koostuu joukkueenjohtajasta, pumppu- ja letkuryhmästä.
Lähtökäsky annetaan nykyisin yhteisesti kaiuttimista, mutta sen puuttuessa, käskyn antaa joukkueenjohtaja ja antaa luvan suoritukseen pilliin vihellyksellä. Tuomari käynnistää ajanoton. Joukkueesta kaikki suorittavat yhteisen esteradan neljä eri estettä ja sen lisäksi on lisätehtävät molemmille ryhmille. Kaikki kuitenkin suorittavat kalustorataosuudesta vesiesteen ja aidan ylityksen, ryömintätunnelin ja puomin ylityksen. Näiden jälkeen pumppu- ja letkuryhmät tekevät lisätehtävät:
● Pumpuissa suoritetaan pareittain, sankoruiskulla ruiskutetaan suihkutusseinän 10 cm aukkoon 5 litraa vettä ja sen jälkeen siirrytään kalustontunnistukseen, jossa levyn päälle on asetettu tunnistettava kalusto. Jokaiselle arvotaan yksi kalusto kahdeksasta vaihtoehdosta, joka tulee tunnistaa kuvasta ja nostaa hyllylle omalle paikalleen, esimerkiksi jakoliitin tai letkukieppi. Kuva on kiinnitetty hyllyyn kunkin kilpailunumeron alle. Tunnistuksen jälkeen siirrytään loppumuotoon.
● Letkuissa jokainen suorittaa em. kalustoradan, samalla avaten ja liittäen toisiinsa neljä työjohtoa (15 m) koko radan läpi. Sen jälkeen siirtyvät solmutelineelle, jossa jokainen tekee yhden solmun neljästä ennalta sovitusta joita on; siansorkka, merimies- ja tukkimiehensolmu sekä työjohdon ja suihkuputken sitominen. Vain kilpailija nro 7 tietää ennalta tehtävän solmun (työjohdon ja suihkuputken sitominen), muut solmut arvotaan. Solmun kuva on kiinnitetty telineeseen oman kilpailunumeron alle. Solmun jälkeen siirrytään loppumuotoon.
● Joukkueenjohtaja johtaa joukkuettaan edestä ja pysäyttää ajanoton suorituksen päätteeksi.
Suorituksen jälkeen tuomarit (5) kirjaavat virheet ja aika vahvistetaan. Virheestä tai väärästä toiminnasta annetaan aikasakkoja 5-10 sekuntia, riippuen sääntörikkomuksen vakavuudesta.
Estejuoksuviesti – viestirata
Esteviestiin osallistuu kaikki yhdeksän kilpailijaa, joista kuudelle on estetehtävä, loput kolme juoksevat sileän osuuden. Juoksuosuuksien pituudet vaihtelevat eri osuuksilla, viestin kokonaispituus on 400 metriä. Estetehtävät ovat suoritusjärjestyksessään seuraavat; kiipeilyseinä, letkukiepin siirto, korkeushyppyriman alitus, aitajuoksuesteen ylitys, sammuttimen siirto sekä kahden työjohdon, jakoliittimen ja suihkuputken yhdistäminen. Vaihtokapulana käytetään kilpailusuihkuputkea.
Suorituksen jälkeen tuomarit näyttävät virheet ja vahvistetaan aika. Virheestä tai väärästä toiminnasta annetaan aikasakkoja. Ajat lasketaan yhteen ja lopputuloksissa huomioidaan joukkueen kokonaisiän mukaan ikähyvityspisteet.
Kilpasarjat
Joukkueet koostuvat iältään 10 – 16-vuotiaista (kilpailuvuonna) nuorista ja ne voidaan muodostaa sekajoukkueina eli sekä tytöistä että pojista. Kokonaan tytöistä koostuva joukkue saa kilpailla omassa sarjassa.
Kansainvälisiin kisoihin osallistujamaat voivat nimetä kaksi sekajoukkuetta ja lisäksi yhden tyttöjoukkueen, joukkueet karsivat pääsystä kisoihin edellisenä vuonna. Joukkueeseen nimetään nuorten lisäksi kaksi täysi-ikäistä ohjaajaa/valmentajaa.
Kilpailut eivät olisi kilpailut ilman tuomareita, niitä tarvitaan niin kalustoradoilla kuin viesteissäkin. Suomen CTIF:n päätuomarit järjestävät tarvittaessa virallisia koulutuksia, jonka myötä on mahdollista hakeutua tuomariksi kansainvälisillekin kentille. Kenttätuomareina on päätuomarin lisäksi neljä muuta tuomaria, niiden lisäksi on viestituomarit. Nuorten ja aikuisten kilpailut ovat sisällöltään täysin erilaiset, joten tuomarit koulutetaan tehtäväänsä erikseen.
UPL:n tavoitteena ei ole lähtökohtaisesti valmentaa tuomareita, vaan antaa sääntöosaamista ja käytännön harjaantumista niiden tulkintaan, sillä (puu)silmä kehittyy vain suorituksia seuraamalla.;) Tietenkin tämä antaa mahdollisuuden kokea ja testata olisiko tuomarointi itselleen kiinnostavaa, myös virallisissa kansallisissa ja kansainvälisissä kisoissa. Tuomareiden etu joukkueille on kiistaton, parhaimmillaan he tarjoavat tukea joukkueille, ihan jokaisessa harjoituksessa. Jokainen joukkue myös ansaitsee harjoituskaudellakin tuomarointia tai vähintään sivusta seurantaa, sillä kaikki virheet kannattaa karsia pois suorituksista ennen kuin se muuttuu automatiikalle eli ns. lihasmuistiin.
Jos tuomarointi kiinnostaa, niin Suomen aikuisten ja nuorten päätuomarit vastaavat kouluttamisesta, mutta meiltä saat aiheeseen hyvän pohjustuksen, joten ole matalalla kynnyksellä yhteydessä, yhteystiedot löydät etusivulta.
Valmennus on luonnollisesti merkitsevän tärkeää, koska se auttaa joukkueita ja yksilöjä kehittämään taitojaan, parantamaan suoritusta myös joukkueena ja ennaltaehkäisemään vammoja. Valmentajat tarjoavat asiantuntemusta, tukea ja ohjausta, luovat strategiat ja optimaaliset kokoonpanot, mikä auttaa kilpailijoita saavuttamaan oman potentiaalinsa ja suoriutumaan kilpailuissa mahdollisimman hyvin joukkueena.
Jokainen joukkue määrittelee itse valmennusroolit, mutta joukkueessa ihan jokaiselle tarkkailevalle ja valvovalle silmäparille, sekkarikelloa käyttävälle tai vaikka kuvaajille löytyy ihan varmasti aina tekemistä. Ei ole väliä onko kyseessä nuorten tai aikuisten joukkue, mutta erityisesti jokainen nuoriso-osaston kouluttaja tai nuorten liikuntaharrastoiminnassa mukana oleva tietää, että ylimääräisiä silmä/käsipareja ei ole koskaan liikaa.
Nuorten perehdytykset alkavat kouluttajien perehdytyksillä, olet lämpimästi tervetullut osallistumaan ja tutustumaan lajiin. Aikuisten perehdytykset toteutetaan toisin, mutta valmennuksesta kiinnostuneet osallistukaa niihin. Ja olet tervetullut perehdytyksiin, vaikka taustallasi ei olisikaan joukkuetta tässä vaiheessa.
LähiTapiolan ja Markku H Aarnion säätiön avustuksien myötä UPL voi hankkia alueen joukkueiden käyttöön kansainväliset kilpailunormit täyttävän kaluston lähes kokonaan, kuitenkin niin kattavasti, että täysipainoinen harjoittelu niin nuorissa kuin aikuisissakin onnistuu. Kalustohankinta on palokaluston osalta pitkälti hankittu ja loput täydentävätkin saadaan käyttöön talven aikana. Kalusto tullaan sijoittamaan kahteen kuomulliseen peräkärryyn, toiseen aikuisten ja toiseen nuorten kalusto. Peräkärryt kalustetaan asianmukaisesti kaluston turvallisen kuljettamisen varmistamiseksi.
Kalustoa tullaan lainaamaan yhtenä kokonaisuutena eli peräkärryittäin. Varaus ja lainaus tehdään UPL:n kautta, tiedotamme lisää, kun kalusto on valmis ja ulos lainattavissa. Peräkärryt sijoitetaan Länsi-Helsingin Sopimuspalokunnan pihalle, Krämertintie 8, Helsinki.
Vaikka uloslainaus ei alkuun onnistukaan, joukkueet voivat hyödyntää koko olemassa olevaa kalustoa LHSP:n tiloissa järjestettävissä perehdytyksissä ja sen ulkopuolella erikseen sopimalla. Lainattavaksi kalusto kuitenkin annetaan vasta sen jälkeen kun valmiudet lainauksille on olemassa.
Joukkueille tiedoksi, myös SPEK:n hallinnoimaa kalustoa on mahdollista lainata. SPEK:n kaluston hallinnoinnista vastaa Taivassalon VPK.
Tuomaroinnin ja valmennuksen kuvauksissa on jo vähän avattukin sitä, että kilpailijat tarvitsevat menestyäkseen laajasti tukea. Menestys tai yksilöiden itsensä ylittäminenkään ei synny pelkästään valmennuksen, kilpailijoiden taidosta tai kovasta harjoittelusta, myös taustat on oltava kunnossa. Palokunnissa yhteisöllisyys on luontaista ja se kuuluu ihan merkittävänä osana toimintaan ja se on hyvin erityistä, jota CTIF-kilpailutoiminta varjelee mitä parhaiten terveellä esimerkillään. Jos koet ettei kilpaileminen ole sun juttu, voisitko olla joukkueesi tukena jotenkin muuten, ehkä kannatusjoukoissa?
Teillä kaikilla on ainutlaatuinen mahdollisuus olla mukana matkassa, jossa ei vain kilpailla, vaan rakennetaan jotain suurempaa; yhteisöä, esikuvia ja tarinoita, joita kerrotaan ja muistellaan vielä vuosikymmenien päästä. UPL tarjoaa tämän teille nyt hopeatarjottimella, tavalla jota ei ole Suomessa koskaan aiemmin tehty.
Joukkueet tarvitsee tukijoita, jotka näkevät mahdollisuuden siellä, missä muut näkevät haasteita. Jokainen panostuksenne – olipa kyse asiantuntemuksesta, resursseista tai yksinkertaisesta läsnäolosta – on kuin kipinä joka sytyttää ja ylläpitää motivaation liekin. Kyseessä ei ole vain joukkueen matka, vaan myös teidän kaikkien. Yhdessä luodaan sellainen ympäristö, jossa kilpailijat eivät vain unelmoi, vaan myös toteuttavat unelmiaan.
Historia muistaa Uudenmaan alueelta vain muutaman joukkueen, jotka on saanut kokea kansainväliset kisat, useimmat niistä jopa useammin kuin kerran. Kerta on riittänyt siihen, että on osallistuttu aina vain uudelleen ja uudelleen. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulta omalla palokunnallaan ei ole kilpailujen yli 60 vuotisen historian aikana osallistunut CTIF-kisoihin ensimmäistäkään joukkuetta. Nuorissa Länsi-Uudenmaan yhteisjoukkueet ja aikuisissa Nummelan VPK ja Tolkis FBK ovat toistaiseksi ainoat alueellamme. Eikö siis ole jo aika muutokselle? UPL tarjoaa tähän nyt aivan ennennäkemättömän ja erinomaisen mahdollisuuden!
Lähtekää mukaan ja olkaa osa tätä muutosta. Tehkäämme yhdessä historiaa – ei vain joukkueellenne, palokunnallenne, vaan koko yhteisöllemme. Luodaan joukkueista esikuvia, jotka inspiroivat meitä kaikkia uskomaan unelmiin ja tekemään töitä niiden eteen! Liity mukaan kymmenientuhansien muiden palokuntalaisten CTIF-yhteisöön. Kutsu on kaikille yhteinen, mutta tarkoitettu ennen kaikkea sinulle, juuri sinä saatat olla se henkilö ja linkki, joka kääntää uuden sivun palokunnassasi.
Kuka olet ja mistä palokunnasta?
Marko Aalo, Nummelan VPK
Kauanko olet ollut mukana palokunnassa ja kv-toiminnassa?
Liityin nuoriso-osastoon muistaakseni 11-vuotiaana, kaverin pitkällisen painostuksen päätteeksi. Minulla oli niin paljon eri harrastuksia entuudestaan, etten uskonut aikani riittävän vielä palokuntaankin. Myyntipuheet ei kiinnostanut yhtään, ei yhtään, eihän siellä ollut mitään sporttia.
Mutta kuinka väärässä sitten olinkaan. Kertakäynti riitti ja minusta tuli nähtävästi jäädäkseen palokuntalainen. Kävin tietenkin normaalin polun, ensin junnut, sitten junnukouluttajaksi ja kurssien jälkeen miehistön jäseneksi. Sitten muutin Espooseen opiskelemaan ja sinne jäin. Samalla jäi keikat ja hälytysosaston treenitkin. Ainoa mikä jäi ja pysyi oli CTIF-kilpailujoukkuetoiminta.
Ensimmäiset kv-kokemukset sain 15-vuotiaana, kun Veikkolan VPK:n ystävyyspalokunta Saksasta kutsui Läntisen Uudenmaan VPK:t heidän valtakunnalliselle nuorten leirille. Se oli itselleni käänteentekevä kokemus, jolloin Maako juurrutettiin – ei pelkästään palokuntaan, vaan se oli lähtölaukaus kokemuksille, joita toivoisin kaikkien muidenkin kokevan. Se näkyy erityisesti CTIF-kilpailujen muodossa ja nimenomaan siitä haluan kohta kertoa enemmän.
Millaista kv-toimintaa teillä on? (ystävyyspalokunta, ctif, muu)
Nummelan VPK:lla on vanhojen starbujen mukaan ystävyyspalokunta Ruotsissa, Rimbossa, mutta minun aikana sitä toimintaa ei oikeastaan ole ollut tai ainakaan se ei minulle mitenkään välittynyt. Myöhemminkään sitä ei ole vaalittu, ystävyyttähän pitää jaksaa hoitaa, kuten me varmaan kaikki tiedämme.
Näkyvimmin kansainvälisyys näkyy kuitenkin CTIF-kilpailujen kautta. Nummelan VPK on osallistunut ja edustanut Suomea jopa vuodesta 1963 lähtien. Kaikkien aikojen ensimmäiset kisat pidettiin 1961, mutta heti seuraavissa meillä oli jo siis edustus. Vuoden 63 kisojen jälkeen kisat on järjestetty neljän vuoden välein ja siksi kisoista puhutaan kansainvälisestikin palokuntalaisten olympialaisina. Nummela on edustanut niissä kaikissa, itse vuodesta 93.
Hyvin pitkään meillä oli vain yksi aikuisjoukkue. Otin meillä valmennusvastuun 2009 Ostravan kisojen jälkeen ja jo silloin tähtäimessä oli laajentaa oman joukkueen osallistuminen myös nuorten kisoihin. Nuorten kisat järjestetään joka toinen vuosi, mutta aina 4 vuoden välein nuoret kisaavat aikuisten kanssa samaan aikaan ja saatoin aina silloin nähdä miten mielettömän viihdyttävää viikkoa ja uniikkeja juttuja nuoretkin pääsivät kokemaan kilpailujen lisäksi. Oli siis heti selvää, että junnut pitää saada mukaan.
Mutta asiat vaan tuppaa joskus ottamaan aikaa. Ensimmäisen kerran se kuitenkin viimein toteutui 2014, jolloin lunastimme nuorten kanssa edustuspaikan 2015 Puolan Opolessa järjestettyihin kansainvälisiin kisoihin. Silloin teimme yhteistyötä Virkkalan VPK:n nuorten kanssa. Tätä seurasi 2017 Itävallan Villachissa uusi ”aluevaltaus”, saimme kisoihin ensimmäistä kertaa kaksi aikuisjoukkuetta, tällä kertaa lähdettiin matkaan naisten kanssa. 2019 nuorten kisoihin kokosimme yhteisjoukkueen espoolaisten Kauklahden ja Leppävaaran nuorten kanssa, joka kisasi nimellä LUP. Tänä vuonna käännetään jälleen uusi sivu, meiltä lähtee heinäkuussa Slovenian Celjeen kolme aikuisjoukkuetta; naiset, A- ja B-sarjajoukkue (jossa kaikki yli 30 vuotiaita). Myös nuoria lähtee mukaan kahdessakin joukkueessa; uudelleen joukkueena LUP, mutta myös tyttöjen yhteisjoukkueessa Turun ja Paraisten VPK:n kanssa.
Miten ystävyyspalokunnan (CTIF, muu toiminta) voi saada ja mitä ylläpito vaatii?
Todellisuudessa CTIF-kilpailutoiminnan voi aloittaa kuka tahansa. Tai jos kilpailun edellyttämiä 10 kilpailijaa ei löydy omasta palokunnasta, sitä voi laajentaa naapuripalokuntiin. Trendi yhteisjoukkueisiin on kasvanut ja näkyy erityisesti nuorissa, sillä helpotetaan huomattavasti halukkaiden kilpailijoiden rekrytointia. Suomessa on lukuisia palokuntia, jotka tekevät muutenkin jo nyt yhteistyötä naapuripalokuntien kanssa, esim. yhteisharjoitusten muodossa. Kilpailutoiminta itsessään on iso osa sitä ja entisestään tiivistää yhteistyötä. Ja on sanomattakin selvää, että viikko joka neljäs vuosi jossakin päin Eurooppaa tekee sille vielä enemmän nannaa.
Ei aloittaminen kuitenkaan ihan ongelmatonta ole, mutta lopulta varsin helposti toteutettavissa. Suurin kynnys on Keski-Eurooppalainen kalusto, mikä selvimmin näkyy poikkeavissa liittimissä. Suomalaisella kalustolla ei valitettavasti päästä oikeastaan edes alkuun. Liittimiä voi kuitenkin ostaa suht edullisesti ja SPEK:n hallinnoimasta kalustosta jokainen uusi joukkue voi myös lainata kalustoa, ennen kuin haluaa panostaa lajiin enemmän ja lopulta haluaakin oman kaluston.
Aloittamisen vaikeus kulminoituu vahvasti sääntöjen tulkitsemiseen. Pelkästään sääntökirjan varassa aloittaminen on tuskainen tie. Suosittelen alkuun kontaktoimaan jotakin palokuntaa jolla on entuudestaan kokemusta. Olen varma, että vaikka puhun nyt muiden suilla, niin ihan jokainen on valmis saattamaan uuden joukkueen alkuun. Mekin olemme käyneet esittelemässä lajia kiinnostuneille VPK:ille ja meidän toimintasuunnitelmaan sisältyy jatkossakin muiden avustaminen. Käytännössä riittää parit ohjatut treenit, niin uusi joukkue pääsee jo hyvään alkuun.
Jotta joukkue voi ensinnäkin lähteä luottavaisesti kisoihin, se edellyttää tietenkin suunnitelmallista harjoittelua. Sitä voi tehdä varmasti monella eri tavoin, mutta ehdottomasti joukkueen säilymisen kannalta ainakin meillä on toiminut, että me harjoittelemme läpi vuoden. Tiedän, että Suomen joukkueilla tämä on harvinaista, jollei sitten ainutlaatuista, mutta toimii meillä. Ilman sitä meillä tuskin olisi näin montaa joukkuetta mukana.
Ketä voisi kiinnostaa ja kenelle sopii?
Parastahan tässä oikeastaan on se, että kilpailijan ei tarvitse olla Superman tai Catwoman eikä mikään muukaan yliluonnolliset kyvyt omaava fiktiivinen hahmo tai edes huippu-urheilija. Oli sitten kyse nuorista tai aikuisista. Mutta tämä jos mikä on joukkuelaji ja joukkueessa nopeimmille yksilöille löytyy omat roolit, vastaavasti hitaimmille omansa, motorisesti lahjakkaille toiset, tai esim. joku joka ei voi osallistua kaikkiin treeneihin jostakin syystä, sillekin löytyy paikka joukkueessa. Kilpailuissa lopputuloksen ratkaisee kuitenkin lopulta sekkari ja virheettömyys, se pitää tietenkin muistaa, jos kirkkaimpiin saleihin haluaa tavoitella.
Laji tarjoaa siis yhtä lailla mahdollisuuden ja haastetta vaikka aivan eliittikilpaurheilijoille, oma sarjansa löytyy yli 30 vuotiaille (B-sarja) ja tietenkin vastaavat naisille. Nuorten kisoista on poistettu alaikärajat, mutta puhdas suoritus edellyttänee fyysisiltä kyvyltään noin 12 vuoden ikää, mikä onkin ollut aiemmin alaikärajana. Nuorissa maksimi-ikä on 16 vuotta ja pelkästään tytöille on lisäksi ihan oma sarja.
Olet sitten junnu, aikuinen, veteraani, tavoitteellisesti kilpaileva, ainoa haaste on vain, että löytää 9 muuta samaa tavoittelevaa kilpakumppania. Myöhemmin kerron omia muistojani, ehkä niissä saattaa olla jotakin vaikuttimia, miksi kilpailu voisi kiinnostaa sinua, palokuntaasi tai edes osaa sitä.
Sosiaalista toimintaa arvostaville tämä on erinomainen mahdollisuus tutustua erilaisiin ihmisiin, eri kulttuureihin, joita kaikkia yhdistää todellakin palokuntahenkisyys! Ajattele tapahtuma, joka kokoaa pelkästään yli 3000 kilpailijaa ympäri Eurooppaa plus lukematon määrä tuomareita, vapaaehtoisia ja jotka kaikki jakavat ihan samat arvot kanssasi. Se luo erinomaisen mahdollisuuden tutustua muuhunkin kuin naapuripalokunnan toimintaan.
Paras muistosi?
Niitä on paljon ja mahdotonta arvottaakaan, pakko vähän jakaa niitä osiin, eri rooleissa.
Kaikki tosiaan alkoi Saksassa nuorten valtakunnallisella leirillä. Ne oli todella hienosti järjestetyt. Siitä jäi paljon hyviä muistoja, kavereita, ystäviäkin ja viikkoon mahtui upeita tapahtumia, lukuisista leikkimielisistä kisoista aina paloasemalla vierailuihin. Koulutusta leirillä ei järjestetty, toisin kuin meillä Suomessa. Muistan myös edelleen meidän suomalaisten tempauksen, kun rakennettiin telttaan sauna kiukaineen liuskekivistä, jota tietenkin muutkin leiriläiset pääsivät testaamaan. Tai miten siellä aamupalalla vedettiin sämpylän päälle margariinin sijaan pääsääntöisesti marmeladia tai suklaatahnaa.
Laajemmat muistot kuitenkin sijoittuvat aikuisikään, tietysti kansallisiin, mutta etenkin kansainvälisiin kisoihin. Vaikka junnuna harrastin ja kilpailin vaikka missä lajissa ja joissakin olin joillakin mittareilla ihan lahjakaskin, en koskaan päässyt kilpailemaan täydelle stadionille, puhumattakaan pauhaavan, suorastaan mylvivän kannattajajoukon eteen. Vertaamalla vaikka jalkapalloon, Suomessa ei liigapelaajat ikinä pääse niin mahtavien yleisöjen kannustamaksi! Ehkä maajoukkueessa, mutta minusta ei sellaista futaria tullut. Se on aina yhtä upea kokemus! Kilpailuissa samaan aikaan suorittaa useampi joukkue, aikuisissa niitä on kentällä yhdeksän, nuorissa kaksi, viestissä 2-3. Eihän ne kaikki tietenkään juuri meille hurraa, mutta se fiilis, se adrenaliini, joka alkaa virtaamaan suonissa jo kentälle siirryttäessä ja kun pilliin viimein puhalletaan, kisa käynnistyy ja neljä vuotta ulosmitataan jokaisesta yhdessä hujauksessa – se on, on todellakin erityistä! Jokainen vähääkään kilpailuhenkinen saa siitä niin päräyttävät kiksit, ettei todellakaan halua jäädä ensi kerrallakaan siitä paitsi. Olen yksi heistä.
Sitten on vielä nuorten kilpailut, joissa olen saanut olla pari kertaa ohjaajan tai valmentajan roolissa. Miten vaikeaa onkaan seurata kisaa ulkopuolisena katsomossa ja vain toivoa omilleen parasta. Mitään et voi enää joukkueen eteen tehdä, järsit vain kynsiä, se on yhtä aikaa niin hirveää, mutta samalla niin mahtavaa. Ja kisaviikkoon kuuluu paljon muutakin. Junnujen kanssa oltiin Sveitsin Martignyn kisoissa, siellä oltiin Sionin laaksossa, jylhien vuorten syleilyssä ja josta kilpailuorganisaatio tarjosi joukkueille upeita päiväretkiä. Ajettiin funicularilla vuorenrinnettä (toimi muuten paremmin kuin Turussa) ja pienellä junalla aivan vuorenreunoja nuolten valtavalle padolle, josta oli näkymät aina Mont Blancille saakka ja missä ryhdyttiin lumisotasille keskellä heinäkuuta. Käytiin veneajelulla maanalaisella järvellä ja maailman korkeimmalla sijaitsevassa eläintarhassa ja sen päälle pulahdettiin uimaan sulamisvesistä täytettyyn luonnonvesialtaaseen. Ehkä paras muisto tästä kuitenkin jää omaan mieleeni, kun tiedän että näitä kokemuksista nuoret eivät tule eläissään unohtamaan, ei satavarmasti! Se on todellakin erityistä. Olen ollut etuoikeutettu, kun olen saanut olla mukana ja ennen kaikkea mahdollistamassa meidän upeille nuorille jotakin mitä he eivät olisi koskaan muuten päässyt kokemaan.
Mitä kv-toiminta on sinulle antanut?
Voi voi. Niin paljon! Ehkä jo olen vastannutkin tähän.
Junnuna sain Saksasta kaverin ja ehkä kohensin siinä samalla vähän kielitaitoakin. Mutta kaiken kaikkiaan ihan huikea juttu 15 vuotiaalle.
Ilman kilpailujen kansainvälistä aspektia, en varmaan olisi edes niin kiinnostunut lajista. Suomessa on paljon palokuntalaiskilpailuja, ne kaikki on hienoja ja paikkansa ansainneet. CTIF tarjoaa näistä seuraavan kulman, sen kansainvälisyyden, joka tuo puolestaan uusia ulottuvuuksia. Ja kukapa ei haluaisi joskus kilpailla olympialaisissa?
Tapahtuma on ihan eri sfääreissä kuin mitä Suomessa kilpailutapahtumat useimmissa lajeissa voi olla! Etenkin Keski-Euroopassa palokuntalaiskilpailut on niin järjettömän kilpailtuja, ne on arvostettuja ja lukuisat palokunnat esim. Itävallassa tai Saksassa saavat vain haaveilla kansainvälisistä kisoista. Kilpailu edustuksesta on siellä niin äärettömän kovaa. Ehkä julmaakin sanoa, mutta me Suomessa ollaan oltu etuoikeutettuja osallistumaan näihin, koska maakiintiöt ja kilpailevien joukkueiden lukumäärä. Ja onkin suorastaan rikollista olla hyödyntämättä ja kokematta jotakin mistä muissa maissa palokuntalaiset saattavat vaan haaveilla. Olen nauttinut ihan jokaisesta ja olen täysin vakuuttunut, että ihan jokainen sen kokenut on kanssani samaa mieltä.
Miten tästä voi muuten hyötyä yksilö ja yhdistys?
Tietenkin eri lailla ja varmaan tähänkin olen jo vastannut.
Erityisesti nyt kun korona on vienyt kaiken kanssakäymisen, on ollut mukavaa tavata palokuntayhteisöä muissakin merkeissä kuin vain keikalla tai osastojen harjoituksissa. Liikunta aina myös tuulettaa kivasti ”ullakkoa”, antaa vastapainoa työhön ja arkeen ihan yleensä. Kuten todettua, yksilönä voit saada oikeasti elinikäisiä ystäviä, näet eri kulttuureja, siis avartaa omaa ymmärrystä. Yhdessä kilpaileminen on haastavaa, etenkin tässä lajissa, kun ihan jokaisen suoritus näkyy kellossa, mutta onnistuessaan varmaan triplaa fiilikset ja palkitsevampaa kuin yksin ikinä!
Meillä kilpailutoiminta on myös toiminut rekrytointikanavana, olemme saaneet uusia jäseniä sen kautta. Ja tiivistäähän tämä entisestään porukkaa, niin kuin mikä tahansa joukkuelaji tekee. Jopa talkoisiin on löytynyt halukkaita.
Mitä se vaatii?
Tietenkin joukkueen, 10 henkilöä ja niille yhteisen tavoitteen ja varmaan vähän malttiakin alkuun. Hyvässä ohjauksessa homma lähtee yllättävän nopeastikin rokkaamaan. Ja vaikka alkuun ei koko bändiä löytyisikään, niin lisärekrytointia voi tehdä matkan varrellakin.
Ja parastahan on, ettei tämä kaikki oikeastaan maksa alkuun juuri mitään ja vastineeksi on mahdollista saada ennalta kokemattomia kokemuksia kansainvälisissäkin ympyröissä. Pidemmän päälle kisaaminen vaatii toki oman kaluston ja kilpailuvarusteet, jollei siihen soveltuvia löydy valmiiksi palokunnalta.
Tavoite tietenkin määrittelee paljon, vaatimukset kiiltävimpiin mitskuihin on luonnollisesti ihan eri tasolla, kuin vaikka veteraani-ikään ehtineillä, jotka tavoittelevat vain omaa parastaan.
Kuinka rahoitetaan?
PSR, SPEK, kansallinen CTIF komitea ja alueelliset liitot tukevat toimintaa, meillä UPL ja LUPE ja on arvokas osa kokonaisrahoitusta. Meillä myös oma palokunta avustaa, mutta ainakin meillä pääosin rahoitus hankitaan erilaisilla talkootöillä. Rahoituksesta valtaosa kuitenkin kuluu joka neljäs vuosi matkabudjettiin, mutta onneksi sitäkin tuetaan ja PSR mm. kustantaa joukkueiden majoituksen ja muonituksen, niin ettei kilpailijoiden tarvitse murehtia muusta kuin että järjestää itsensä kisapaikkakunnalle.
Mistä löytyy ko. toimintamuodosta lisätietoa?
Kilpailusäännöt ja muut kansalliset lisätiedot löytyy varmaan helpoiten ctif.fi -sivuilta. Kilpailusuorituksia puolestaan löytyy youtubesta monillakin hakusanoilla esim. ”CTIF 2017 Villach” jolla viitataan edellisiin kansainvälisiin kisoihin, ”CTIF 2019” viittaa vastaavasti viimeisimpään nuorten kisoihin. Tulevien kisojen viralliset sivut löytyy: ctif2022.com. Sen kautta voi myös nähdä live-seurantaa heinäkuussa järjestettävistä kisoista.
Lisätietoja saatte varmasti myös Suomen päätuomareilta, kilpailuihin aiemmin osallistuvilta, ks. ctif.fi, SPEK:stä, mutta ainakin ihan varmasti ottamalla yhteyttä ctif@nummelanvpk.fi. Eikä ole väliä mistä päin Suomea kyselet, halutessanne saadaan teidät kartalle ja upean harrastuksen pariin.
Vapaa sana:
Kiitos, että minua kysyttiin haastatteluun ja sain kertoa oman CTIF-tarinani. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea loppuun saakka ja jollekin saman kokeneelle vastaavia ajatuksia tai herätin edes pienen kipinän jollekin uudelle kokeilla lajia. Kokeilkaa siis edes, jos ei syty niin ei syty, mutta lupaan että jos jengin kasaan saatte, maalissa todellakin roihuaa! Ota yhteyttä, tulevaisuus voi olla uskomattomampaa kuin mitä voitte kuvitellakaan ja mitä osaan edes sanoiksi kuvata.
Ihan loppuun haluan vielä kertoa lyhyesti terveiset suurimmalle vaikuttajalleni, joka on todellisuudessa johdattanut minut näihin lukuisiin toinen toistaan upeampiin kokemuksiin tielläni CTIF-kilpailutoiminnan parissa, joita en ikinä vaihtaisi pois. Kiitos Tapsa!
