Hengenpelastusmitali 1996
Tammikuussa 2025 Marko Lindblad huomasi, että muuttojen yhteydessä eräs tärkeä ansiomitali oli kadonnut, vuonna 1996 hänelle myönnetty hengenpelastusmitali. Siitä alkoi pienimuotoinen salapoliisityö, kuka mitalin olikaan myöntänyt, ja olisiko mitalia ja ansiokirjaa mahdollista saada kopiona. Marko ajatteli, että olisi upeaa hänen omille lapsille ja lapsenlapsilleen saada tuo ansiomitali, niin harvinaisia ne kuitenkin ovat.
Hengenpelastusmitali myönnettiin pelastustehtävästä Espoon Lippajärvellä helmikuussa 1996, jolloin Marko pelasti silloin 10-vuotiaan Taneli Denicolain syöksymällä liekkien läpi ja tuomalla hänet turvaan. Markolla ei ollut, eikä ole, mitään VPK-taustaa tai vastaavaa, hän toimi vaistojensa varassa ja lähti pelastamaan pienen pojan, ja siinä myös onnistui. Itse hän myöhemmin kommentoi tapahtunutta mm. sanomalla että onneksi sattui olemaan paksu nahkatakki päällä, muuten olisi pelastajallekin voinut käydä huonosti, siinä tilanteessa kun ei tullut muuta ajateltua kuin että poika pitää saada turvaan. Alla olevissa kuvissa on kuvia myös sen ajan lehtileikkeistä, joissa tapauksesta enemmän.
Takaisin salapoliisitehtävään, eli loppujen lopuksi Sari Tuuri-Salonen sai puhelun ansiomitalista, ja sen uudelleen saamisesta, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tehtävälle oli 1996 tullut paikalle silloin päivystävänä palopäällikkönä toiminut Heikki Paajanen, ja hän myös myöhemmin ansiomitalin, Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön ansiomitalin, Markolle ojensi. Ansiomitali oli haettu Uudenmaan Pelastusliitosta, joten perustiedot löytyivät helposti.
Sari otti yhteyttä Heikkiin, ja sovimme, että Heikki tulee paikalle, kun Marko pahaa aavistamatta tulee noutamaan ansiomitalinsa. Paikalla olikin yllätyksenä sama mies, joka mitalin oli antanut 29 vuotta sitten, ja sama mies pääsi antamaan ansiomitalin toiseen kertaan!
Yllätys onnistui aivan täydellisesti, ja herrojen jälleennäkeminen toi mieleen monta muistoa. Heikki Paajanen muisteli, että pitkän uransa aikana hän muisti ainoastaan kolme myönnettyä hengenpelastusmitalia, usein niitä ei myönnetä. Marko Lindblad oli enemmän kuin yllättynyt (ja häkeltynyt), matka verkkareissa kuntosalille muuttuikin mitalin vastaanottotilaisuudeksi ja kakkukahveiksi! Paikan päällä olivat sekä Sari Tuuri-Salonen ja Miia Savilampi juhlistamassa tilaisuutta.
Tällä tarinalla oli jo vuonna 1996 onnellinen loppu, ja hyvä niin. Marko auttoi silloin siviilinä, ja pelasti pienen pojan hengen. Aina ei pelastajalla ole sitä paksua nahkatakkia (tai sammutustakkia!) mukana tai päällä, ja pelastajasta ei saa tulla pelastettavaa. Mutta aina on velvollisuus auttaa, jos siihen vaan on tilaisuus ja mahdollisuus, ja tarinoilla voi olla myös tämän tarinan kaltaisia loppuja!
