Suuronnettomuusharjoitus kokosi pelastusalan toimijat yhteiseen oppimistapahtumaan
”Me järjestäjät rakennamme puitteet, mutta harjoituksen tekevät onnistuneeksi ne ihmiset, jotka osallistuvat siihen. Kaikilla oli älyttömän hyvä fiilis, rauhallinen ja päämäärätietoinen tekemisen meininki, ja jokainen löysi oman roolinsa.”
Jussi Snellman, harjoituksen johtaja
Lauantaina 12.9. järjestettiin Vantaalla suuronnettomuusharjoitus, joka kokosi yhteen sopimuspalokuntia, pelastuskoirakoita, ensihoitoa, palokuntanuoria ja muita pelastusalan toimijoita yhteisen harjoituksen äärelle. Vantaan Pelastusalayhdistyksen järjestämään harjoitukseen osallistui noin 130 henkilöä. Mukana oli kattavasti yhdistyksen jäsenistöä eri sopimuspalokunnista, sekä myös muutama yhdistyksen alueen ulkopuolinen palokunta. Palokuntanuoret osallistuivat mm. maalihenkilöiden roolissa.
Harjoituksen tavoitteena oli järjestää yhdistyksen jäsenille yhteistä toimintaa ja rakentaa kokonaisuus, jossa mahdollisimman moni pääsee tekemään, oppimaan ja harjoittelemaan yhdessä. Harjoituksen johtaja Jussi Snellmanin mukaan tavoitteena oli jakaa laaja tilanne useiksi selkeiksi tehtäviksi, jotta yksiköille riittäisi tekemistä koko harjoituksen ajan.
Harjoitus toteutettiin Kulomäen harjoitusalueella Vantaalla. Lähtötilanteessa kuvitteellinen Kulokukon ostoskeskus oli joutunut drooni-iskun kohteeksi ja osittain sortunut. Alueella oli useita tulipaloja, loukkaantuneita, räjähteitä sekä erilaisia pelastus- ja etsintätehtäviä. Ajankohtaisista kansainvälisistä tapahtumista ammennettu skenaario tarjosi mahdollisuuden harjoitella tilanteita, joita tavallisissa viikkoharjoituksissa kohdataan harvoin, jos koskaan.
Realistisia tilanteita ja johtamista käytännössä
Harjoitukseen osallistuneet yksiköt eivät tienneet ennakkoon tarkasti, mitä kohteessa oli vastassa. Ne saivat etukäteen vain hälytystyyppisen ilmoituksen räjähdysonnettomuudesta ja kohteen osoitteen. Varsinaiset tehtävät selvisivät vasta paikan päällä tilanteen kehittyessä.
Harjoitusalueella oli noin 30 potilasta, joista yhdeksän oli vaativia pelastettavia. Osa oli puristuksissa, piilossa tai jumissa sortuneissa rakenteissa. Osa kärsi vammoista, sekavuudesta tai voimakkaasta järkytyksestä. Tehtävät edellyttivät pelastusteknisen osaamisen lisäksi johtamista ja ihmisten kohtaamista.
Ensimmäisenä kohteeseen saapui Rekolan VPK:n sammutusauto. Ryhmänjohtajana toiminut Eero Heinonen aloitti tiedustelun, antoi yksikölleen ensimmäisen tehtävän ja ryhtyi muodostamaan kokonaiskuvaa tilanteesta. Jussi Snellman kuvasi Eero Heinosen toimintaa esimerkilliseksi alkutilanteen johtamiseksi.
Tilannepaikan johtovastuu siirtyi myöhemmin Antti Kaipaiselle Vaaralan VPK:sta, joka toimi harjoituksessa pelastustoiminnan johtajan roolissa. Hän johti kokonaisuutta eteenpäin ammattitaidolla ja rauhallisuudella ja ohjasi yksiköitä uusille tehtäville tilanteen edetessä.
Pelastuskoirat ja vaativat pelastustehtävät
Harjoituksessa mukana oli neljä viranomaistoimintaan koulutettua pelastuskoiraa. Osa koirakoista oli VIRTA-tarkastettuja, jolloin niitä voidaan käyttää poliisin johtamissa henkilöetsinnöissä, ja osa PETO-kelpoisia, jolloin niitä voidaan hyödyntää myös pelastustoimen erityistehtävissä, kuten raunio- ja sortumaetsinnöissä. Harjoitus tarjosi mahdollisuuden harjoitella pelastuskoirien ja pelastusyksiköiden välistä yhteistyötä käytännössä.
Koirat etsivät harjoitusalueelta potilaita ja ottivat etsintään mukaan pelastusyksikön tai muutamia pelastajia. Kun koira merkitsi paikan, löydöksestä muodostui yksikölle seuraava pelastustehtävä. Monelle osallistujalle tämä tarjosi kokemusta toimintamallista, jota tavallisissa viikkoharjoituksissa pääsee harvoin kokeilemaan.
Harjoituksessa työskenneltiin myös sortuneissa rakenteissa. Jussi Snellmanin mukaan rauniopelastamista pitäisi ehdottomasti harjoitella enemmän. Haasteena on, että Uudellamaalla rauniopelastamiseen tarkoitettua kalustoa on käytettävissä melko rajallisesti. Harjoitukseen saatiin pelastuslaitokselta erikoiskalustoa lainaan valmistelua ja toteutusta varten.
Kaikille riitti tekemistä
Harjoituksen järjestelyistä vastasi noin kymmenen henkilöä, ja varsinaista valmistelua vei eteenpäin noin viiden henkilön ydinryhmä. Kokonaisuutta oli valmisteltu pitkään, ja sopivan ajankohdan löytäminen oli yksi järjestelyjen suurimmista haasteista.
Jussi Snellmanin mukaan yksi harjoituksen keskeisistä tavoitteista oli tehdä paljon pieniä, selkeitä tehtäviä. Yhdelle tai kahdelle yksikölle annettiin kerrallaan oma kokonaisuus, ja tehtävän valmistuttua pelastustoiminnan johtaja ohjasi yksikön seuraavaan tehtävään. Tavoite toteutui: osallistujille riitti tekemistä, eikä turhaa odottelua syntynyt.
Jussi Snellman kiitti erityisesti osallistujien asennetta. Harjoitukseen tultiin tosissaan tekemään, jokainen löysi oman roolinsa ja toiminta eteni rauhallisesti sekä päämäärätietoisesti.
Pyrotekniikka loi aidon tuntuisen ympäristön
Yksi harjoituksen näyttävimmistä osa-alueista oli pyrotekninen toteutus. Alueelle rakennettiin tulipaloja, savua, äkillisiä räjähdyksiä ja muita yllätyksiä, jotka lisäsivät tilanteen realismia. Ulkoalueella savua ja liekkejä tuotettiin muun muassa poltettavilla harjoitussavuilla ja puutavaralla.
Toteutuksesta vastasi kokenut vapaaehtoisten ryhmä, jonka jäsenet olivat aiemmin järjestäneet mm. leiripalokunnan hälytyksiä palokuntanuorten viikonloppuleirillä. Jussi Snellman nosti ryhmän yhdeksi harjoituksen erityisistä onnistumisista. Vaikka ryhmän jäsenet eivät enää ole aktiivisesti mukana palokuntatoiminnassa, he ovat osa edelleen Vantaan VPK:n tukiosaston jäseniä ja lähtivät mukaan rakentamaan harjoitusta.
Yhteistyökumppanit mahdollistivat toteutuksen
Harjoituksen toteutuksessa hyödynnettiin useiden yhteistyökumppaneiden tukea. Mainos Aho toteutti Kulokukon ostoskeskuksen kyltin, joka jäi harjoitusalueelle myös tapahtuman jälkeen. Kuusakoski toimitti harjoitukseen ajoneuvoja ja muuta kierrätysmateriaalia, jota voitiin hyödyntää harjoitusskenaariossa.
Keski-Uudenmaan pelastuslaitokselta saatiin erikoiskalustoa lainaan harjoituksen valmisteluun ja toteutukseen. Lisäksi kaksi pelastuslaitoksen edustajaa seurasi harjoitusta tarkkailijoina, teki havaintoja ja antoi palautetta harjoituksen jälkeen. Tarkkailijana toimi myös Pelastuslautakunnan puheenjohtaja Mika Kasosen, joka joutui poistumaan muihin askareihin kesken harjoituksen. Ensihoidon osuutta tuki Uudenmaan Sairausautokeskus, jolta harjoitukseen saatiin kolme ambulanssia.
Turvallisuus säilyi vaativassa ympäristössä
Harjoituksen aikana ei syntynyt tilanteita, joiden vuoksi koko harjoitus olisi pitänyt keskeyttää. Yhdessä potilaan pelastamistilanteessa ryhmänjohtaja kuitenkin tunnisti todellisen vaaran, kun betonielementti alkoi murtua ja siitä putosi palasia. Tilanne arvioitiin uudelleen, potilas nousi itse turvallisemmalle tasolle ja harjoitusta jatkettiin siitä.
Tapaus osoitti käytännössä, kuinka tärkeää jatkuva riskien arviointi on myös harjoituksissa. Jussi Snellmanin mukaan koko päivän tekemistä leimasi rauhallinen ja päämäärätietoinen ote.
Onnistunut harjoitus tehdään uudelleen
Harjoituksen onnistuminen syntyi osallistujista. Järjestäjät loivat puitteet, mutta harjoitukseen osallistuneet ihmiset tekivät päivästä toimivan kokonaisuuden. Eri toimijat harjoittelivat yhdessä, yksiköille riitti tehtäviä ja jokainen pääsi toimimaan omassa roolissaan.
Vaativat pelastustehtävät, pelastuskoirien käyttö, ensihoito, johtaminen ja aidontuntuinen ympäristö tarjosivat kokemuksia, joita tavallisissa viikkoharjoituksissa on vaikea toteuttaa. Hyvien kokemusten perusteella järjestäjillä on tarkoitus toteuttaa vastaava suuronnettomuusharjoitus uudelleen.
Harjoitukseen osallistuivat Rekolan VPK, Vantaan VPK, Myyrmäen VPK,Vaaralan VPK, Sottungsby FBK, Rajakylän VPK, Nurmijärven Keskus VPK ry., Savion VPK ry, Tapanilan VPK sekä Uudenmaan Sairasautokeskus Oy.
Suuri kiitos loistavista kuvista Santeri Kaikko
Koko juttu perustuu litteroituun Teamsin kautta Jussi Snellmanin kanssa tehtyyn haastatteluun, apuna on käytetty tekoälyä, jutun on kuitenkin tarkastanut ja loppuun kirjoittanut Sari Tuuri / UPL.
